Moonsorrow - Jotunheim

Nuo valkoiset kentät tätä maata hallitsevat
Jään välkehtiessä hiljaa itkevät
Kaiken kuolevaisen ajat muistavat

Halki pohjoisen kirkas taivas siintää
Metsän huuruun saattaa kylmällä sateellaan
Tähdet taakseen kätkee, meren tuleen sytyttää
Ukkosellaan vuoriakin vavisuttaa
Päivät seisauttaen öisin raivoten

Kauan ovat pilvet kulkeneet
Rauhatta vetten päällä velloneet
Jos taivaankannen liekki nyt roudan sulattaa
Meitä vain riepottaa virta mukanaan

Nuo valkoiset kentät yötä häikäisevät
Hiljaiset jättiläiset jäästä ja kivestä

Maan kylmän kauniin saa tuuli hajottaa
Ja ikuinen virta lumena sataa
Lakeudet ainiaan vailla asujaa
Tahtoonsa jääkylmä tuuli maan kauniin taivuttaa

Kaukana viima pilviä ajaa
Kallioihin suruisat säkeensä kirjoittaa
Taivas eksyttää väsyneen vaeltajan
Jonka valkoinen tyhjyys lopulta maahan kaataa
Niin kiroavat jättiläiset jäästä ja kivestä
Ei tästä kukaan käy

Vaikka puut tuhkaksi palaisivat
Vaikka ranta karkaisi veden taa
Ei tätä maata voi ihminen omistaa


Şu beyaz kırlar, onlar bu diyar üzerinde hüküm sürer
Buzun parıltısında usulca gözyaşı dökerler
Tüm ölümlülerin devirlerini bilirler

Parlak gökyüzü uzanır kuzeyin sonuna ve
Kırağı düşürürken ormanların üzerine
Örter yıldızları ve denizi verir ateşe
Sallar dağları gök gürültüsüyle
Durgundur gündüz, şiddetlidir gece

Uzun süre seyahat etti bulutlar
Huzursuzca suların üzerinde kabardılar
Eğer göksel ateş şimdi eritiyorsa kırağıyı
Bizi sürükleyebilecek tek şey akıntı

Şu beyaz kırlar, onlar kör ederler geceyi
Taş ve buzun sessiz devleri

Rüzgâr soğuğu yurda eşitçe dağıtmalı
Ve ebedi hiddet kar olup yağmalı
Kimse bu ovalarda yaşamadı
Buz kadar soğuk rüzgâr şimdi güzel yurdu esir aldı

Rüzgâr bulutları uzağa iter
Taşları hazin nazımlar ile süsler
Gökyüzü bitkin gezgini yanlış yola sürükler
Devrilir beyaz hiçlikle
Nitekim lanet olsun buzun ve taşın devlerine
Buradan geçmeyecek hiç kimse

Ağaçlar yanarak kül olmalı
Kara dalgaların altında gömülü kalmalı
Hiçbir insan sahip olamaz bu topraklara